Olemme kolmenkympin tietämissä oleva pariskunta. Tapasimme baarissa lokakuisena yönä vuonna 2009, ja ennen kuin vuosi ehti kulua saimme joukkoomme lisävahvistusta. Raskaana ollessa muutimme yhteen ensin minun asuntooni. Aika kului ja saimme pojan, näin ollen asunto kävi ahtaaksi. Päätimme muuttaa pieneen omakotitaloon, mikä sitten remontoitiin meille sopivaksi.

Viime viikkoina olemme alkaneet miettiä naimisiinmenoa. Ja noin kahden viikon aikana olemme päättäneet jo hääpaikan, käyneet tutustumassa paikanpäällä, varattu tila ja suunniteltu menu. Bändejä selattu, ja mieluinen löytynyt, nyt vain odotellaan miten käy. Haluamme kirkkohäät, ja kirkkoa voimme kysellä vasta vuotta ennen. Kotiäidillä on aikaa

Eli minä olen kotona 7kk pojan kanssa, mies käy töissä. Itse olen suunnitellut töihin palaamista kesän lopussa, ja poika menee päiväkotiin. Minulla on kolmivuorotyö, joten onneksi pojan ei tarvitse olla päiväkodissa kuin lyhyitä aikoja ja muutenkin hoito aloitetaan pehmeästi. Taloudellisesti työhön meneminen on ainut ratkaisu, ja jos tilanne olisi toinen jäisin kotiin vähän pidemmäksi aikaa.

Viime viikko oli jännittävää aikaa, poikamme sai serkun ja minusta tuli täti. Kova halu nähdä pienokaista!! Odotamme kuitenkin, että perhe pääsee kotiutuun sairaalasta rauhassa. Euroviisut meni ja tuli. Pidimme miehen kanssa kahdestaan viisukatsomoa, koska lapsemme oli kuumeessa, emmekä sitten kutsuneet ketään vieraita. Eilen sitten räjähti potti, ja voitimme Ruotsin mennen tullen. Hyvä Suomi!!

R